33. Kumikallio

Säätäjä oli turhautunut ja hän oli hermostunut. Hän oli yrittänyt arvioida, kuinka paljon luonnonkumia tarvittaisiin hänen parakkinsa pihan kaljun peruskallionlämpäreen toistamiseen alumiinisaarella. Kumikallio pyöri mielessä, mutta oikeasti häntä harmitti, ettei voinut olla veden kaupungissa katsomassa lasipuutarhaa. Mistä oli kysymys – oliko hän laiska, vai vielä pahempaa - saamaton.

Futuristi oli rakentanut ennen lähtöään ikiliikkujan ämpärillisestä vettä, kepistä, ja vettex –pyyhkeestä. Ikiliikkuja perustui kapioääri-ilmiön imemään veteen, joka tippui sitten märästä rätistä takaisin ämpäriin. Säätäjä oli kertonut hänelle maakuutiosta. Sitten oltiin yhdessä hahmoteltu uutta viemärijärjestelmää ja puhuttu niitä näitä ja varottu sekoamasta. Paljosta ei puhuttu sanaakaan. Futuristin mielestä alumiinisaari oli vitsi. Säätäjä ilmoitti, että hänen täytyy hakata puita ja futuristi lähti Venetsiaan.

Säätäjä oli turhautuneena soittanut kirgiisille ja tiedustellut kuulumisia. Kirgiisi vaikutti tyytyväiseltä ja se aiheutti säätäjälle mielipahaa ja ahdistusta. Ei hän voisi olla tyytyväinen noin vain yksikseen, ei saisi. Kirgiisillä ei tosin ollut yksin. Hänellä oli lapsi ja vaimoja. Näin ei pitänyt olla – suurta kapasiteetin tuhoamista. Nautiskelua, elostelua, vastuun pakoilua. Kirgiisin pitäisi kärsiä ja huutaa syntejään. Silloin tulisi säätäjä sumusta eikä sanoisi mitään, vain auttaisi. Mutta nyt mies ei halunnut apua. Kuinka väärässä hän olikaan. Voi surkeuden surkeus, mies vakuutteli tyytyväisyyttä elämäänsä. Säätäjä marssi kumisaumatulla venelattiallaan ja sitten hieman pihalla. Tyytyväinen elämään! Oli sanonut, että vahva käsi! Säätäjä meni halkotöihin ja asetteli kolmemetriseen halkomuuriin katkomiaan kierrätyspuupalikoita kirenevän spiraalin hahmoon. Hikisenä hän katsoi ulos merelle ja tiesi, että ensi talvena hänellä olisi oma jääspiidveipyörä. Enää ei tarvitsisi kiertää ovaalirataa lainapyörällä. Tai mikä lainapyörä se oli – heidän klubinsa pyörä, tsekkiläinen Jawa. Klubi oli Permafrost / Ikirouta. Hän kirjoitti nopeasti säännöt ylös:

Puhdas maaseutuelämä

Tekniset tiedot:

500cc
60 hp
polttoaine: metanoli
voitelu: läpivoitelu (ajetaan kahdeksan kierrosta, sitten uudet öljyt)
vaihteet: 2
jarrut: ei
vaihdin oikealla puolen (ei voi olla vasemmalla…ei mahdu pyörän ja jään väliin kantattaessa)
0 – 80 km/h, noin 1,5 sekuntia
maximi nopeus säädöistä riippuen 130 – 140 km/h
rata: 400m ovaali / ajetaan vastapäivään (yhdessä lähdössä ajetaan neljä kierrosta)
piikit: 28mm
pyörässä ns. jäykkä perä. ymmärrät…

lähdössä A) paino eteen B) hana AUKI C) luistata kytkin (jos missään vaiheessa tapahtuu virhe tai ”sääliminen” lopputulos on yleensä huono)

Olo helpotti, mutta vain hetkeksi. Sitten alkoi taas kirgiisi imeksimään viiksiään tyytyväisenä. Säätäjä tempaisi muistikirjansa seinään niin että läsähti. Ja hän katui heti. Hän keräsi nopeasti muistikirjan ylös lattialta ja pakotti mielensä muualle ja kohde olikin helppo: peilimies. Hänen tulisi kestää mitä vain ja auttaa ihmisiä. Säätäjä alkoi näppäillä kotikutoiseen kännykkäänsä:

”Kuva, joka on lähtöisin sinusta ei ole sinä. Peili. Silmäteräsi fotoni
siirtyy heijastimeen, törmää atomiin josta vapautuu fotoni jonka aistit.
Tämä ei ole sinun fotonisi. Välttämättä. Katsomalla peiliin omaksut osan
jostain toisesta? Peilin muisti on lyhyt? Ikuisuus on lyhyt. Ikuisuus ei
ole "pitkä". Fotonikin on osa ikuisuutta. Sanansaattaja. Kaikkeuden
luottohippu. Vielä ne etsivät sitä toista hippua? Kun löytävät,
kertovatko? Löysivät. Tietopankkilaiset. Taitaa olla niin, että ilman
massaa ei ole energiaa... Joku ei heti nähnyt tätä? Onko niin, että on
pieniä asioita joiden välinen vuorovaikutussuhde on mahdollinen, vaikka
välimatka olisi askelissasi tavaton. Kuin kaksoset. Pienet kaksoset.
Toinen tuolla ja toinen toisaalla. Voittaja käyttää hyötykertoimia niin, ettei aiheuta tappioita. Ainoastaan voittoa. Tämä on absoluuttinen voitto. Optimiin tiedolla. Aika ei merkitse mitään. Heille. Illuusio turvasta. Kakka puntissa on
kakka puntissa. Ei tarvitse suurempaa logiikkaa. Ratkaisukin on helppo: pesu. Shakki on ala-arvoinen ajanviete. Go on haastavampi, mutta en
suosittele kumpaakaan. Kokemuksesta opittu viisaus on lähimpänä sitä
mitä tarvitset. Todellinen analgoinen takaisinkytkentä. Mieletön määrä
muuttujia. Ratkaisu välittömästi! Ihmisaivon salaisuus! Tähän liittyy
kyky SOVELTAA!!! Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kone voisi olla myös
analoginen. Kone ja ihminen. Kummatkin todellisuudessa analogisia.
Ihminen soveltaa koneessa digitaalisuutta koska ei hallitse
analoogisuutta. Tällä on toinenkin nimi: kyvyttömyys. Edes kvanttikone
ei piekse totalitääristä analogiajärjestelmää. Jos käsitellään tietoa
rajattomalla tarkkuudella rajattomassa määrin. Eikö tällöin ole parempi
lätheä jostain muusta kuin 1 ja 0 asetelmasta? Esimerkki analogisesta
kommunikaatiosta: välillämme on naru joka on sidottu kummankin
etusormeen. Minä vedän narusta, sinun sormesi seuraa. Äärettömällä
tarkkuudella. Noin teroiassa. Mitään ei voi keksiä. Kaikki on soveltamista! Kaikki on jo. Patenttien aika on ohi, mutta tämä ei ole enään tärkeää.

Taidan vetää tirsat. Valitse noista mieleiset (tämä on tietenkin huono
neuvo).”

Kesti aikaa ja sitten vehje piippasi. Peilimieheltä kimposi viesti takaisin ja säätäjä tiesi, että viestin kirjoittaja olisi hän itse.

”Miksi siis pahoittaa mielensä siitä että joku rakentaa?
Tai jos rakensi, pitääkö rakentamista vähentää oleellisesti?
Jos kasvatat vahingossa puun rakennukseen tuottaako se hedelmän? Onko
hedelmä keltainen? Sitruuna? Kungfutse?
Miksi ihmistä yritetään usuttaa joulunäytelmään otsikolla "Jeesus"?
Valuuko vieteristä tulta?
Viestiliikenne sivustakatsojalle on sama kuin sanoma seinällä.
Kärmes ja Tipu. Ei tipu. Jedi sodas tähikalalla, ajaa kuin mieletön viivalla! Lopussa kaatuu ja sitten naurattaa vain!
Olipa kerran ihminen.
Sinä näet Yahweh-sedän kaarella?
Kaikki mikä miellyttää...
Aistin kuusta, Aistivat kuusta,
Aistit kuusta, Aistit kuun,
Aistisi kuulle, Aistittuaan kuun,
Aistittuaan kuuta, Aistittuaan kuulle,
Aistivinaan kuun, Aistisivat kuun, Tiedätkö mitä aistit?
Kuulla oli korona!
Kyllä ja ei. Superpositio. Mitä et pysty nyt monitoroimaan täyttää tämän
säännön.”

Ja tämän tiedon kanssa oli säätäjä nyt yksin. Kaikki olivat muualla. Kirgiisi oli vuonon laidalla tyytyväisenä. Osa porukasta oli Kazakstanissa, eikä tehnyt mitään. Tietäjä oli tapaamassa läskejä noitia ja puutarhuri sussuineen säätämässä Intiassa. Niin – säätämässä - hänen siellä olisi pitänyt olla. Peilimies ja futuristi ja kenraalikin…kuunvalossa! Säätäjä oli hyvin ahdistunut ja ahdistuksensa hän purki alumiinisaareen ja kumikallioon, mutta tiesi, että nyt oli jokin taika päällä, tämä täytyisi kestää.

Kyseessä oli nurkkaan ajetun rotan taktiikka. Säätäjä ajettaisiin umpikujaan ja kun mitään apuja ei enää olisi, hän tajuaisi sen: täysi rintamahyökkäys, loikka sattumaan. Tukeva alastulo kuolemattoman jaloin ja katse suoraan kohti totuutta. Kallio väräjäisi ja se jäisi detaljina huomioimatta: olo olisi täydellinen.